Tuotetilaus

Merimies kuolee

Kylä herää, kujilla liikutaan,

ja aallot lähtevät uimaan.

Pari miestä pappia noutamaan

on soutanut aamutuimaan.

Hylekoirat kiertävät satamaa

ja ulvovat niin kuin hullut.

Priki ’Kruunun’ timperi sairastaa,

ja lähtö jo lienee tullut.

Akat täyttävät ahtaan ovensuun

ja ryhtyvät kielin kerkein

tämän kuolevan sielun suuntailuun

päin tuhoa – varmoin merkein.

 

Hänet punnitaan, hänet tuomitaan

kuin paistikas yksin tuumin

olinpaikkaan kaikista pahimpaan,

miss’ alkaa aherrus kuumin.

– Akat hiiteen! – soi sana potilaan.

– On täynnä jo sappi mulla.

Totivettä äkkiä kiehumaan!

Voi kohta jo pappi tulla.

Ihan turhaa teidän, uskon niin,

suut kourassa kieltä piestä:

kun on sielu joutunut remonttiin,

se kaipaa ammattimiestä. –

Papin tultua nous hän ryntäilleen

ja jutteli harvaskantaan:

– Priki ’Kruunun’ timperi laivoineen

on päätynyt kotirantaan.

 

Minun hetkeni loppuun luetut

vain vaativat selvitystä.

Näes, ruumiin tauti on parkinnut,

mut sielu ei ole kystä.

 

Sinä laske, suuriko summa jää

nyt mulle palkkana synnin.

Luvun ainoon voit sinä vähentää:

tein työtäni, merta kynnin.

 

Sami Schlüssel, saksmanni, kuoli pois;

tein pihviä palleastaan.

Kuka naisten tuumingit tietää vois…

mut mies oli miestä vastaan.

 

Pari vuotta virsiä veisasin,

luin saarnoja vankilassa.

Jyvän, kenties kaksikin talletin,

mut tyhjä on jälleen kassa.

 

Tosin armon lähteille ohjas mun

Jim Maynard, pastori hurskas.

Opin raskaan, kalliilla ostetun

taas karkausmatka murskas.

 

Pirun palveluspaikka on Lissabon,

ei virret viriä siellä.

Ihan umpikuuro se poika on,

ken mestariaan ei kiellä.

 

Eräs pinnari sammui, pirulaut,

juur’ taskua tyhjentäissään.

Tuli lyödyksi laskematon knock out,

kun kumpikin oli päissään.

 

Pako kuunarparkilla Intiaan

ja sieltä djonkilla Kiinaan.

Omatunto jos rupes soimaamaan,

se sai taas sammua viinaan.

 

Eräs nuori, ruskea Elsi-Maj,

yölintuja Liverpoolin,

kotinurkat tähteni jättää sai,

sen Lontoon-Frankilta kuulin.

 

Kadunnumeron muistin ma tallettaa

ja muunkin tärkeän tarkkaan.

Pidä huoli, että hän sanan saa

ja säästöni viime markkaan.

 

Elonpäivät raukalla silläkin

on olleet katkeran karvaat.

Mitä tuosta turhia kertoisin:

kai kaiken muun sinä arvaat.

 

Ovat pienet syntini tuhannet;

ei niiss’ ole kertomista.

Mua köykäiseksi jos katso et,

niin antanet ehtoollista.

 

Ja hän kuoli. Ulappa kirkastui.

Kohos poutana päivä uusi.

Alus uljas satamanlahteen ui

ja vitkaan luotsia huusi. 

-Heikki Asunta-

Sivuston suunnittelu ja toteutus: Idearäätäli